Peppi ja Marko palkittiin Suomen Ympäristöystävällisimpinä viljelijöinä 2013
WWF Suomi sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK etsivät vuosittain kilpailun avulla Suomen ympäristöystävällisintä maataloustuottajaa. Suomen kilpailu on osa laajempaa WWF:n Itämeri-ohjelman ja Itämeren alueen viljelijöiden ympäristöfoorumin kilpailua. Kilpailulla halutaan innostaa viljelijöitä siirtymään Itämeren kannalta suotuisampiin viljelymenetelmiin sekä esitellä hyviä esimerkkejä parhaista käytännöistä. Vuoden 2013 Suomen kilpailun voittaja on Pepin ja Markon omistama maatilayritys, joka koostuu Mikkolan ja Muntolan tiloista.
Kasvintuotantoa ja ympäristönhoitoa
Mikkolasta lähtivät laiduntavat eläimet (lehmät ja hevoset) Pepin isovanhempien aikaan 1950-luvun alussa. Tilalle tuli monipuolista kasvinviljelyä mm. sokerijuurikkaita ja siemenviljelyä. Pepin vanhemmat laajensivat tilaa ja kokeilivat monenlaista kasvintuotantoa, kuten öljykasveja (sinappia, syys- ja kevätrypsiä) ja lääkekasveina rukiin torajyviä sekä härkäpapua. Heinänsiementen viljelystä vakiintui tilalle merkittävä vaihtelu yksivuotisten viljakasvien oheen ja suorakylvötekniikkaa alettiin kokeilla.
Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä Peppi ja Marko ottivat vastuun viljelystä vuonna 2006. Heidän lisäkseen tilalla työskentelee yli 20 vuoden kokemuksella pehtoori Risto Jokirinta. Nykyään tilalla tuotetaan mm. leipävehnää, mallasohraa, öljykasveja sekä viljan ja nurmen siemeniä. Lisäksi tuotetaan rehua lampaille. Viime vuosina erilaiset suojavyöhyke-, monimuotoisuus- ja luonnonhoitoalueet sekä riistapellot ovat lisääntyneet tilalla. Monivuotisia nurmikasvustoja ja suorakylvöä hyödyntämällä on maan muokkaamista pyritty vähentämään.
Monet tilan pelloista viettävät loivasti tai paikoin jyrkästikin Purilanjokeen, joka virtaa peltoauken keskellä kohti Halikonlahtea ja Itämerta. Tulva-aikoina joki nousee leveämmäksi ja vettä virtaa ajoittain runsaasti, mutta kesällä se on vain pieni puro syvällä uomassaan. Joen rannat ovat nykyään nurmipeitteisiä suojavyöhykkeitä, joilla ei käytetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Kesäisin lampaat laiduntavat näitä suojavyöhykkeitä sekä joenrannassa olevia luonnon monimuotoisuuskohteita. Yhteistyössä WWF:n kanssa Mikkolan tilalle on rakennettu kaksi kosteikkoa monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ravinnevalumien vähentämiseksi.
Monivuotiset nurmialueet sekä niillä laiduntavat lampaat ovat jo muutamassa vuodessa muovanneet maisemaa ja luontoa. Monet luonnon eläimet ja linnut hyötyvät laajoista yhtenäisistä nurmialueista ja esimerkiksi ruisrääkkä on palannut tilan maille yli 30 vuoden tauon jälkeen. Myös havainnot peltopyistä, kurjista ja satakielistä ovat runsastuneet. Keväällä 2010 Mikkolan tila teki Baltic Action Summit –sitoumuksen esitellä tilan ympäristötoimenpiteitä Järki hankkeen internetsivuilla (www.jarki.fi). Lisäksi tilan ratkaisuja on esitelty maastossa useille eri ryhmille järjestetyillä retkillä.
Sukujuuret samassa savimaassa
Pepin isoäidin suku on lähtöisin Hajalan Piintilästä. Hänen esi-isät ja -äidit ovat asuneet ja viljelleet maata samalla peltoaukealla jo satojen vuosien ajan. Mikkolan tila (aikaisemmin talon nimi oli Juhani) on jo joskus aiemmin ollut suvun hallussa. Niistä ajoista on kerrottu kirjassa ’Halikon Hakoniskat’, joka kuvaa 1800-luvun elämää Halikon Talolan kylän taloissa Juhani, Keskitalo ja Markku. Sittemmin Mikkolan tilalla on ollut myös muita omistajia. Pepin isovanhemmat ostivat talon sotien jälkeen. Pepin vanhemmat asuvat edelleen läheisellä Keskitalon tontilla.
